Sami Kaisko

Olen 37-vuotias lehtori Huittisten Lauttakylän lukiosta. Voisin kuvailla itsenäni ”uushuittislaiseksi”, sillä muutimme vaimoni ja nyt 6-, sekä 4- vuotiaiden lastemme kanssa tänne  asumaan noin kolme vuotta sitten. Huittisista on muodostunut nopeasti kotikaupunkimme ja tämän vuoksi haluankin lähteä mukaan luomaan tulevaisuutta vireän ja elinvoimaisen kaupungin puolesta. 


Nautimme asumisesta Pappilanniemen rauhallisella alueella, palvelujen läheisyydessä ja lähellä perihuittislaista jokimaisemaa. Työ ja lapsiperhearki vievät 

aimo siivun ajastani, mutta niiden myötä olen päässyt Huittisissa sisälle niin yrittäjyyskasvatukseen, kansainväliseen yhteistyöhön kuin lasten harrastetoimintaankin. Varsinaisella omalla vapaa-ajallani harrastan kuntoliikuntaa pyöräilyn ja lenkkeilyn muodossa, kuuntelen ja joskus soitankin musiikkia sekä nollaan aivojani puuhailemalla harrasteauton parissa. Matkustelu ulkomaiden suuntaan on viimeisen vuoden verran ollut vähäistä, mutta Kännölän alueen lenkkimaastot sekä Puurijärven pitkospuut ovat kuluneet korona-aikana senkin edestä. 

Huittisten suurimpina vahvuuksina pidän yrittäjämyönteistä ilmapiiriä, hyviä liikenneyhteyksiä, toimivaa palveluverkostoa ja kaupungista löytyviä hyviä ja saavutettavia palveluja koulutuksesta kauppoihin. Huittinen on ollut myös helppo kaupunki kotiutua ja asettua asumaan, mitä pidän tulevaisuuden kannalta erinomaisena ja olennaisena vahvuutena. Huittisissa on muualta muuttaneen silmin myös paljon hienoja luonto- ja kulttuurikohteita, joiden kehittämisessä piilee paljon mahdollisuuksia. Huittisissa tulevaisuuden kannalta näen äärimmäisen tärkeäksi toimivan talouden, elin- ja vetovoiman säilyttämisen, kattavat ja laadukkaat koulutuspalvelut sekä monipuoliset harrastusmahdollisuudet. Avoimuus uusille toiminnoille ja innovaatioille, olipa kyseessä sitten yrityselämä tai jokin muu yhteiskunnan osa-alue, on mielestäni elintärkeää Huittisten tulevaisuuden kannalta. Tässä korostuukin paikallisen päätöksenteon rooli paitsi asukkaita, myös kaupunkia hyödyttävien ratkaisujen mahdollistajana. Asioista pitää pystyä keskustelemaan, eivätkä puoluerajat saa muodostua esteeksi päätöksenteolle. Ilman yhteen hiileen puhaltavaa ilmapiiriä ja kykyä keskustella sekä neuvotella hankalistakin kysymyksistä, ei todellista edistystä tapahdu. Sen sijaan näiden asioiden toimiessa on mahdollista myös saavuttaa kaikkein tärkein: kaupunki, jossa viihtyvät niin lapsiperheet kuin vanhuksetkin ja josta ei ole kiire pois.